Volter Kilven elämä

Volter Kilven sukujuuret ovat syvällä länsisuomalaisessa Kustavin saaristopitäjässä, jossa Kummalan tila Kivimaalla oli ollut ainakin vuodesta 1540 saakka Volter Kilven suvun hallussa. Hänen isoisänsä Eric Ericsson meni 1833 naimisiin Lypyrtin Alastalon tyttären kanssa, muutti
Alastaloon ja rakensi tilan nykyisen päärakennuksen. Volter Kilven isä David Ericsson oli merikapteeni ja laivanvarustaja, jo 20-vuotiaana prikin päällikkö. Hän meni 29.12.1872 naimisiin kustavilaisen Laupuksen suurtilan ainoan tyttären Anna Lucina Abrahamssonin kanssa.

Volter Adalbert Ericsson syntyi 12.12.1874 äitinsä kotitalossa Laupuksen Pietilässä. Siellä hän vietti elämänsä ensimmäiset vuodet, kunnes perhe muutti Matintaloon, jonka isä oli 1882 ostanut läheisestä Koilan kylästä. Syksyllä 1882 Volter lähetettiin pariksi kuukaudeksi Alastaloon
pikkulasten kouluun. Saatuaan myös yksityisopetusta Volter aloitti 1886 koulunkäynnin Turussa ja otti samalla sukunimekseen Kilpi. Jo ennen lyseota hän oli intohimoinen lukija, ja tämä harrastus jatkui läpi koulun ja yliopistoajan.

Vuosina 1895–1900 Kilpi opiskeli Helsingin yliopiston historiallis-kielitieteellisessä osastossa. Samaan aikaan kun hän valmistui maisteriksi ilmestyi hänen ensimmäinen teoksensa Bathseba. Kolmen seuraavan vuoden aikana ilmestyivät lukuisten kertomusten lisäksi teokset Parsifal, Ihmisestä ja elämästä sekä Antinous. Seuraavina vuosina Kilpi käänsi saksan kielestä Goethen Nuoren Wertherin kärsimykset ja kolme Gustav Frenssenin romaania. Vuonna 1907 Kilpi meni naimisiin Hilja Vanhakartanon kanssa. Perheeseen syntyi kolme lasta.

Jo opiskeluaikanaan Kilpi oli aloittanut kirjastomiehen uransa Helsingin yliopiston kirjastossa, ja lisäksi hän toimi 1906–1911 Ylioppilaskunnan kirjaston kirjastonhoitajana. Vuosina 1912–1918 hän toimi Helsingin kaupunginkirjaston apulaiskirjastonhoitajana. Kulttuuripoliittiset pamfletit Kansallista itsetutkistelua ja Tulevaisuuden edessä ilmestyivät 1917 ja 1918.

Volter Kilpi vuonna 1903.

Vuonna 1919 Kilpi nimitettiin Turun kaupunginkirjaston kirjastonhoitajaksi ja hän muutti perheineen Turkuun. Vasta perustetun Turun Suomalaisen Yliopiston ylikirjastonhoitajana hän
toimi 1921 alkaen. Vuodesta 1924 alkaen hän oli aamupäivät virkavapaana voidakseen keskittyä Saaristosarjana tunnetun kotiseutueepoksen kirjoittamiseen. Siinä hän kuvaa rikkaasti ja humoristisesti saaristolaista elämää 1800-luvun lopulla, Kustavin purjehdusmerenkulun
kultakautena.

Hilja Kilpi kuoli yllättäen 1927. Vuonna 1935 Kilpi meni naimisiin Gunborg Grönroosin kanssa, joka oli tullut viisi vuotta aikaisemmin perheeseen kodinhoitajaksi.

Saaristosarjan pääteos Alastalon salissa ilmestyi 1933 ja seuraavana vuonna sen kanssa rinnakkain syntynyt Pitäjän pienempiä. Saaristosarjan päätösteos Kirkolle oli vuorossa 1937 ja syvähenkinen mietekirja Suljetuilla porteilla seuraavana vuonna. Välittömästi tämän jälkeen Kilpi ryhtyi kirjoittamaan satiirista aikalaiskriittistä teosta. Työ jäi kuitenkin kesken. Sairastuttuaan vakavasti lokakuussa 1938 Volter Kilpi kuoli kotonaan Turussa 13.06.1939. Keskeneräiseksi jäänyt Gulliverin matka Fantomimian mantereelle ilmestyi 1944.

Kirjailijan elinaikana vain harvat osasivat antaa hänen tuotannolleen sille kuuluvaa tunnustusta. Hän joutui pettyneenä toteamaan kirjoittavansa teoksiaan tuleville sukupolville. Ennustus toteutui, ja kiinnostus hänen tuotantoaan kohtaan onkin kasvanut vasta viime vuosikymmenten myötä. Helsingin Sanomien vuoden 1992 itsenäisyyspäivänä järjestämässä äänestyksessä yli sata taiteilijaa, tutkijaa ja kriitikkoa nimesi Volter Kilven Alastalon salissa. Suomen itsenäisyyden ajan parhaaksi kaunokirjalliseksi teokseksi. Saaristosarjan mestari on saanut ansaitsemansa aseman Suomen kirjallisuuden suurten klassikoiden joukossa.